torstai, 24 huhtikuu 2014 23:38

Otteluraportti: Matka päättyi murheeseen - "Yksi upeimmista joukkueista, missä olen saanut pelata"

Kirjoittanut Hanni Hopsu

Pikkuleijonien tie MM-kotikisoissa päättyi puolivälieriin. Loppusummerin soidessa taululla oli tylyäkin tylymmät lukemat 10-0 ja jäällä välieräpaikkaa juhlivat sinikeltaiset. Suomalaisten lasittuneissa katseissa näkyi pelkkää musertavaa pettymystä ja tyhjyyttä, vaikka joukkueen yhteinen MM-kisataipale onkin antanut jokaiselle pelaajalle jotain kultaakin kalliimpaa.

Puolivälieräpeli oli suomalaisille yksi piinaava painajainen. Ruotsi avasi maalihanat jo 52 sekunnin pelin jälkeen, kun joukkueen tähtipelaaja William Nylander taiteili tiensä maalintekosektoriin ja pisti kiekon ohi Kaapo Kähkösen. Nylanderin maali antoi esimakua siitä, mitä illan aikana tultaisiin näkemään; pikkukruunujen pelottavan vaarallista hyökkäyspeliä, tehokasta viimeistelyä, huikeaa yksilötaitoa ja toimivaa viisikkopeliä - siihen Pikkuleijonat ei kyennyt vastaamaan ja avauserän puolessavälissä tilanne oli jo 3-0.

- Ei oltu kyllä alussa yhtään hereillä. En tiedä, että mikä siinä oikein oli ja mätti, hyökkääjä Mikko Rantanen huokaisi päätään pyöritellen.

Toisessa erässä sinikeltaisten marssi jatkui. Suomen avauserän lopussa ottamaa rangaistusta oli jäljellä enää 17 sekuntia, kun Ruotsin William Lagessonin illan toinen osuma näki Kisapuiston valot. Kaksi minuuttia myöhemmin sinikeltaiset tuulettivat jälleen. Pelikello näytti 22.16 ja pikkukruunut oli rynninyt jo 5-0 johtoon. Samassa ajassa maalille vaihdettiin Joona Voutilainen.

Tässä vaiheessa olisi voinut kuvitella pikkuleijonien heittävän pyyhkeet kehään, mutta mitä vielä! Hattu päästä ja arvostava kumarrus suomalaisten suuntaan siitä, kuinka yksikään pelaaja ei antanut periksi, vaikka lukemat olivat toivottoman rumat. Läpi toisen erän Suomi taklasi, raastoi, karvasi, kamppaili ja runnoi kiekkoa ja miestä maalille. Suomalainen sisu nosti jälleen päätään.

- Kyllä se on tämä... tämä joukkue. Me ollaan pitkään oltu yhdessä, meillä on yhteinen taival takana... Haluttiin tietysti - tai kun joillain meistä voi olla viimeiset Leijona-pelit ikinä, sitähän ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu - niin haluttiin kantaa ylpeänä tätä Leijona-paitaa. Jotkut ei saa koskaan tätä Leijona-logoa kantaa, joten on se aina kunnia, kun saa. Se oli se ylpeys mitä me painotettiin. Vaikka taululla oli 5-0 niin pistettiin kaikki likoon, koska Leijona-paita on aina Leijona-paita, Rantanen selitti äänellä, josta pettymyksenkin läpi kuulsi kiitollisuus siitä, että hän sai olla osa maajoukkuetta.

Mutta Ruotsin pelaajat blokkasivat suomalaisten laukauksia uhrautuvasti ja maalivahti Linus Söderström ehti kaikkien niiden 14 laukauksen eteen, jotka maalille asti kantoivat. Vaikka Suomi toisessa erässä peliä hallitsikin, se ei siis kyennyt iskemään maalin maalia - eikä se ollut Suomen huonoutta vaan Ruotsin hyvyyttä.

- Ruotsi oli kova joukkue, on ollut alusta asti. Mutta silti mä uskon, että hyvällä pelillä oltaisiin pystytty ne haastamaan. Ollaanhan me tällä kaudella pystyttykin, mutta tänään oli vain todella heikko päivä, Rantanen totesi.

Päätöserässä Ruotsi iski 6-0-maalin jo alta kahden minuutin ja se musersi Pikkuleijonat. Sen jälkeen niin katsojat kuin sinivalkoiset pelaajatkin vilkuilivat tuskissaan kelloa toivoen, että loppusummeri soisi mahdollisimman pian ja päättäisi painajaisen. Minuutit kuluivat piinaavan hitaasti ja ruotsalaiset nakuttelivat vielä neljä osumaa. Lopputulos 10-0 ei ihan hetkessä unohdu, vaikka loppujen lopuksi se onkin vain yksi tulos lukemattomien muiden joukossa.

”Hyviä ja huonoja muistoja - enemmän hyviä”

Pari kuukautta ennen MM-kisoja joukkueen kapteeni Manu Honkanen pohti seuraavaa:

- Jälkeenpäin niistä kisoista mä haluan muistaa ennen kaikkea sen, että kaikki jäi sinne - ettei jäänyt mitään jossiteltavaa. Jos tie päättyy puolivälieriin, mutta ollaan aivan kaikkemme siinä pelissä annettu, niin sitten se päättyy puolivälieriin. Mutta sitä mä en halua kokea, että hävitään niin, ettei olla annettu kaikkea likoon. Kaikki pitää jäädä askiin, kun sieltä lähdetään, niin ei tarvitse kesällä miettiä, että entä jos oltaisiinkin pelattu täysillä.

Vaikka puolivälierien karmiva tulos muuta väittäisikin, niin kaukalosta poistui suurella sydämellä pelannut pikkuleijonalauma, joka ei ollut askissa säästellyt tippaakaan. Ruotsi vain oli ylivoimaisesti parempi, eikä Honkasella - tai yhdelläkään pikkuleijonalla - ole syytä soimata itseään.

- Ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Mutta siihen mä uskon vahvasti, että jokainen jätkä antoi aivan kaikkensa - oli tämä meille iso ja merkittävä peli. Ei vaan kerta kaikkiaan lähtenyt peli rullaamaan..., Rantanenkin sanoi hiljaa.

Vaikka päällimmäisenä tunteena ja ajatuksena Pikkuleijonilla onkin viimeisimmän pelin aiheuttama pohjaton pettymys, niin yhteinen Leijona-taival on antanut jokaiselle pelaajalle enemmän kuin he juuri tällä hetkellä kykenevätkään käsittämään.

- On tämä matka tietysti muuttanut muakin. Voisi sanoa, että aika on opettanut, ja lisäksi arvostan sitä, että oon saanut koko ajan kehittää itteeni. En mä oikein löydä nyt järkeviä sanoja... , Rantanen sopersi.
- Nämä kaksi vuotta on olleet niin loistavia, antaneet mulle niin paljon.

Rantasen sanat kertovat siitä, että Pikkuleijonien matka on ollut niin paljon muuta kuin yksi painajaismainen peli ja sen 10 karmaisevaa maalia. Kahden vuoden aikana pelaajat ovat oppineet toisiltaan ja toisistaan, kehittyneet, kokeneet lukemattomia ainutlaatuisia hetkiä yhdessä joukkueena, jakaneet unohtumattomia muistoja ystävinä - se kaikki on kultaakin kalliimpaa.

- Tämä on yksi upeimmista joukkueista, missä olen saanut pelata. Harmittaa, että tämä päättyi tällä tavalla. Niin hieno porukka ollut, niin hienoja jätkiä. Hyviä ja huonoja muistoja on jäänyt mieleen, mutta enemmän niitä hyviä. Kaikki turnaukset, leirit, yhteiset pelireissut Suomessa ja ulkomailla... On vaan niin hienoa ollut olla näiden jätkien kanssa ja kantaa tätä paitaa.

 

 

Viimeksi muutettu torstai, 24 huhtikuu 2014 23:55