keskiviikko, 16 huhtikuu 2014 12:05

Jarkko Parikka kotiseudullaan - "Ei ole tarvinnut toimia tulkkina"

Kirjoittanut Hanni Hopsu
Imatralla syntynyt Parikka vietti kuluneen kauden Des Moinesissa. Imatralla syntynyt Parikka vietti kuluneen kauden Des Moinesissa. Jukka Raittila

Muukan ampumaradalla kiekko sinkoaa taivaalle ja hajoaa hetken kuluttua sirpaleiksi. ”Kaverilla on kotikenttäetu!” joku kritisoi, kun Pikkuleijona-puolustaja Jarkko Parikka tuulettaa riemukkaasti osumaansa. 

”Ihan ok suoritus ensimmäiseksi kerraksi”, nuoru herra itse tuumasi avauskierroksen jälkeen ja kuittasi kotikenttäedun olevan vain huonojen häviäjien nurinaa.

Parikka on kotoisin Imatralta, MM-kisojen toisesta kisakaupungista, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Lappeenrannasta. Vasta 16-vuotias Ketterä-kasvatti on osa Pikkuleijonien 1997 syntyneiden pelaajien kvartettia, johon lisäksi kuuluvat Aleksi Saarela, Sebastian Aho sekä Veini Vehviläinen. Viime kaudella lahjakas puolustaja teki rohkean siirron ja lähti Atlantin toiselle puolelle Pohjois-Amerikkaan pelaamaan. Uusi osoite löytyi Iowan pääkaupungista, 200 000 asukkaan Des Moinesista, missä pelaa myös AHL-joukkue Iowa Wild.

”SaiPassa pelasin aiemmin, mutta sitten agentin kautta aukesi tilaisuus päästä pelaamaan Pohjois-Amerikassa. Tarkoitus oli kiekkoilun ohessa käydä sellaista online-koulua, mutta se ei ihan onnistunutkaan, joten keskityin sitten vain opettelemaan englannin kielen kunnolla”, Parikka kertoili. Suomalainen asui paikallisessa perheessä, joten totuttelu uuteen kulttuuriin ja erilaiseen arkeen taittui pehmeämmin kuin jos hän olisi joutunut muuttamaan täysin omilleen suoraan peruskoulun penkiltä päästyään.

Parikka on fyysisesti erinomaisessa kunnossa, eikä ihme, sillä Amerikassa hän sai todenteolla keskittyä jääkiekkoon ja harjoitella huolellisesti.

”Harjoiteltiin paljon ja eri tavoin kuin mitä olin Suomessa tottunut treenaamaan. Ei juostu vaan tehtiin enemmän voimaa; kahdet treenit oli aina päivässä - jää ja puntti - ja sitten vielä viikonloppuisin pelit.”

Toki rapakonkin takana joukkueen kesken pyrittiin välillä tekemään jotain täysin kiekkoilusta poikkeavaa.

”Noin kerran kuukaudessa tehtiin jotain aivan erilaista, esimerkiksi paintballia käytiin pelaamassa - se oli kyllä älyttömän hauskaa! Ja tietenkin sitten käytiin joukkuekavereiden kanssa yhdessä elokuvissa, syömässä ja sen sellaista.”

Parikka kertoi pelin itsessään Pohjois-Amerikan junioriliigoissa eroavan huomattavasti siitä, millaista peliä Suomen juniorisarjoissa pelataan.

”Peli on fyysisempää kuin Suomessa, joten kaksinkamppailuvoimaa tarvitsee. Amerikassa heitetään enempi päätyyn kiekkoa ja se pitää sitten pystyä voittamaan omalle joukkueelle. Ja päästä päähän mennään kovalla vauhdilla.”

MM-kisoissa omalla kotiseudulla pelaaminen on ollut puolustajalle suuri haave ja sen saavuttamikseksi hän on paiskinut armottomasti töitä. 

”Onhan se todella mahtavaa päästä pelaamaan kotikisoissa ja nimenomaan täällä Lappeenrannassa. Katsomossa tulee olemaan paljon sukulaisia ja kavereita, mikä tuo koko kokemukseen oman hienon lisänsä. Ei se yhtään enempää jännitä, kun on tuttuja yleisössä, vaan pikemminkin siitä saa vain lisää energiaa.”

Vaikka Parikalle tutussa ympäristössä ollaankin, ei puolustaja ole törmännyt naapureihin joka nurkan takana tai joutunut paikallisoppaan saappaisiin.

”Täällä asuvat tutut ovat antaneet täyden rauhan keskittyä kisoihin, eikä mun ole myöskään tarvinnut toimia Karjalan murteen tulkkina joukkuekavereille.”
 

Viimeksi muutettu keskiviikko, 16 huhtikuu 2014 13:44