Leijonat.fi

       

Viikon lätkäpersoona: Kari Laine on rehdin huoltajan perikuva!

Laine_Kari_huoltaja_puheenvuorot.jpg

Puheenvuorot-palstalla ääneen pääsee huoltaja Kari Laine Raumalta. Tarinoita ja kohtaamisia on vuosien varrella kertynyt vaikka kirjaksi asti.



Kun ajaa kauniina kevätpäivänä auringon helottaessa taivaalta kohti Rauman kaupunkia ja Taantumus jää taakse, tien varressa on kelloliikkeen mainos Lakkamatt kläppä, niin tietää että kohta ollaan Raumalla. Kaupungin kyltti ”ol niingon kotonas” saa väkisinkin hymyn huulille. Aika velikultia ja suuria persoonia taitavat olla nämä Raumam boja.

Suunnistan kohti Äijänsuon jäähallia, missäs muualla kiekkomiehet voisivat tavata kuin jäähallissa, lienee mielikuvituksen puutetta.

Jäähallin edessä tapaan 57-vuotiaan Kari Laineen ja siirrymme sisälle halliin haastattelua varten. Kari osoittautuu heti suorasanaiseksi ja rehdiksi huoltajan perikuvaksi. Jääkiekkoon hän tuli yllätys, yllätys, niinkin harvinaisesta syystä kuin juniorin mukana. Ja koska luonteelleen ei mitään voinut, ”en pysty seisomaan kädet kahta puolta”, niin hän ryhtyi joukkueen huoltajaksi.

Alueen huoltajaksi hän alkoi, kun kerran pyydettiin ja on yhä tässä toimessa, kun ei ole kukaan käskenyt lähteä pois. Ensimmäinen alueiden tapahtuma missä Kari oli mukana oli 1976-syntyneiden aluecupissa Tampereen Tesoman hallissa.

Juttu jatkuu luonnikkaasti huoltajan työhön ja miten se on aikojen kuluessa muuttunut. Karin mielestä kaikki jääkiekko tekeminen on vuosien varrella muuttunut ammattimaisemmaksi, nykyään passataan jo C-junioreille kaikki ”nokan eteen” ja huoltajat paiskivat pitkää päivää aina ilta myöhäiseen.

Kari on myös sitä mieltä, ettei huoltajan töitä arvosteta riittävästi, vaikka joukkueen henkisenä äitinä hän juuri hoitaa kaikki vaikeimmatkin asiat häiritsemästä valmennusta ja pelaamista. Jopa perheasioita voidaan tuoda esille huoltajan kanssa.

Erityisen iloinen hän on kun eri alue- ja muissa joukkueissa pelanneet pojat tervehtivät häntä vielä isoina miehinä.
- Se jos mikä lämmittää sydäntä, hän sanoo.

Karin tarinassa vilahtelee tuttuja nimiä tuon tuostakin, on Bergiä, Elomoa, Koivua, Wahlstenia, kaikki omalla sarallaan mainetta niittäneitä. Juttua riittää ja Kari kertookin, että tarinoita olisi yhden kirjan verran, niin paljon erilaisia ihmisiä hän on jääkiekon parissa saanut tavata, ”mutta se just on tämän touhun rikkaus”.

Koulutustilaisuuksien, joita Kari alueella vetää, mottona hän sanoo olevan sen, että joka kerta kun huoltajat tapaavat, he oppivat aina jotain uutta toisiltaan.
- Kunnioita toista huoltajaa, kukaan ei ole niin täydellinen, ettei olisi jotain oppimista toiselta, Kari tiivistää.

- Tässä touhussa ei auta olla peukalo keskellä kämmentä ja aina täytyy olla olemassa ratkaisu kaikkiin eteen tuleviin huolto-ongelmiin.

Raumalaisena ihmisenä hän tietysti omistaa myös paatin, on mukana meripelastustoiminnassa, nykyään myös osa-aikainen karavaanari, on yhdistyksien hallituksissa ja kalastusseuran puheenjohtaja.

Kari on harvinaislaatuinen ihan oma persoona, johon oli kunnia tutustua ja kun hän hyvästeli minua rehdillä käden puristuksella, hän toivotti minulle: "Friski myättäst ja auringoissi päivi", se sekä tienvarren taulu ”luannikast reissu” saa hymyn kasvoille. Juuri Karin kaltaisia asialleen omistautuneita ihmisiä suomalainen jääkiekko tarvitsee.

Teksti ja kuvat: Matti Niemi

Viimeksi muutettu


Suomen Jääkiekkoliiton yhteistyökumppanit: