perjantai, 20 huhtikuu 2018 13:26

Blogi: Emma Terho - ”Avoin toimintaympäristö ehkäisee myös epäasiallista käytöstä”

Kirjoittanut Emma Terho

MTV Sport uutisoi pääsiäisen alla naisurheilun huipulla erityisesti viime vuosikymmenellä tapahtuneesta laajasta seksuaalisesta häirinnästä. Tämän jälkeen mm. Yle artikkelissaan pohti uutisoinnin paikkansapitävyyttä tehtyään soittokierroksen eri aikakausien pelaajille ja valmentajille.    

Nykypelaajien vuoksi on tärkeää, että tämän aiheen uutisointi tarjoaa totuudenmukaisen kuvan naisten joukkueurheilussa esiintyvän häirinnän luonteesta ja laajuudesta. Ei kokemuksensa esiinnostaneiden kertomaa ole missään nimessä syytä epäillä eikä seksuaalinen häirintä ole missään olosuhteissa hyväksyttävää kummankaan sukupuolen taholta.

Epäasialliseen käytökseen tulee myös heti puuttua. Aiheesta ei tule olla hiljaa ja on hyvä, että siitä puhutaan ja mietitään toimia häirinnän vähentämiseksi. Samalla tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti myös sitä, kuinka yleistä naisten joukkuelajeissa esiintyvä joukkueen sisäinen häirintä ihan oikeasti on. Liikaa yleistämällä asetetaan kaikki pelaajat epäreiluun tilanteeseen ja pahimmillaan nostetaan häirintää kokeneiden kynnystä tuoda kokemansa esiin.

Kun puhutaan lajin maineesta tai mielikuvasta, puhutaan todellisuudessa samalla yksittäisen pelaajan arjesta. Puhutaan siitä, miten heidät kohdataan ja kuinka ylpeinä he voivat sanoa olevansa jalkapalloilijoita, jääkiekkoilijoita, salibandypelaajia jne. Naisten palloilussa on huipulla ensimmäinen sukupolvi, joka saa puhua ihan oikeasti siitä, mistä he mieluiten puhuvat ja minkä vuoksi he huippua tavoitellessaan pistävät elämänsä peliin, eli urheilusta. Heitä on viimein alettu pitämään ihan oikeina urheilijoina ja heidän tekemisiään seurataan ja arvioidaan urheilun kautta. Vielä aktiivisesti pelaavat vanhemmat urheilijat ovat urasta kertoessaan todennäköisesti vastanneet harjoittelua, pelaamista ja tavoitteitaan useammin kysymyksiin ”voiko nainenkin pelata”, ”koska lopetat ja alat tekemään jotain oikeaa työtä” ja niin, ”eivätkö kaikki siellä olekaan lesboja”.   

Vuosituhannen vaihteen pelaajissa on valitettavan paljon sellaisia, jotka ovat lopettaneet, koska eivät ole jaksaneet silloin vallalla olleita stereotypioita, ennakkoluuloja ja villien tarinoiden aiheuttamien oletusten oikomista sekä edellämainittujen vuoksi aiheutunutta leimaamista. Henkilökohtaisesti minua on varoitettu, oikeammin peloteltu, asioista ja minulle on kerrottu ulkopuolisten toimesta kaikenlaisia totuuksia. Mutta vaikka olen tullut hyvin nuorena mukaan, ei minua joukkueen sisällä ole ikinä yritetty ”käännyttää” ja ainakin omissa joukkueissani on ollut selvät säännöt siitä, mitkä asiat eivät kuulu hallille ja pelireissuille vaikka joukkueessa seurusteleva pari olisikin ollut. Olen aina saanut joukkueessa olla oma itseni ja tuo ympäristö on tarjonnut tuen silloinkin kun muualla elämässä on ollut haastavampia hetkiä.

Viimeisen 15-20 vuoden aikana, tyttöjen joukkueurheilua harrastavien moninkertaistumisen ja arkipäiväistymisen myötä, myös vahvoihin ennakkoasenteisiin törmää yhä harvemmin. Ulkopuolinen kyseenalaistaminen on vähentynyt, mikä on erityisesti nuorten tyttöjen kannalta tärkeää, sillä se tekee kaikesta avoimempaa. Avoimessa ympäristössä myös kaikenlaiset huonot asiat on helpompi tunnistaa.

Sekä vääryyttä kokeneiden että yleistämisestä kärsineiden vuoksi, mutta ennen kaikkea yhä paremman tulevaisuuden vuoksi on tärkeää, että asioiden nykytila tutkitaan faktapohjaisesti ja mahdolliset epäkohdat löydetään. Tätä varten Jääkiekkoliitto ja Palloliitto ovat antaneet yhdessä toimeksiannon SUEKille. Lisäksi seitsemän lajiliittoa yhdessä Väestöliiton kanssa lanseerasivat maanantaina ”Et ole yksin” palvelun, joka on kehitetty, jotta urheilussa mukanaolevilla tytöillä ja pojilla olisi mahdollisimman helppo tapa kertoa luottamuksellisesti kokemastaan vääryydestä. Asia on vaikea, joten kynnyksen kertomiseen tulee olla mahdollisemman matala.      
 
Emma Terho
Kirjoittaja on Naisleijonien ex-kapteeni, Suomen Jääkiekkoliiton hallituksen jäsen ja Kansainvälisen Olympiakomitean urheilijajäsen.