keskiviikko, 31 lokakuu 2018 18:16

Rossin perheelle jääkiekko on elämäntapa – ”Kyllä tässä täytyy jonkinlainen hulluus kiekkoa kohtaan olla”

Kirjoittanut Leeni Pellinen
Janika (vas.) ja Johanna Rossi. Janika (vas.) ja Johanna Rossi. Leeni Pellinen

KJT-Haukkojen 15-vuotias hyökkääjä Janika Rossi on todellinen kiekkoperheen kasvatti. Koko Rossin perhe elää ja hengittää jääkiekkoa. Vieraspelireissulla Turussa mukana kannustamassa oli myös Johanna-äiti.

Johanna Rossi nauraa kysyttäessä tyttärensä kiekkoharrastuksen alkamisesta, sillä Janika-tytär on kirjaimellisesti kasvanut halliympäristössä ja saanut innostuksensa jo äidinmaidosta.

- Janika oli vain muutaman kuukauden ikäinen, kun hän oli ensimmäistä kertaa mukana vaihtopenkillä, kun itse pelasin silloin Lieksan Hurtissa enkä malttanutkaan olla peleistä pois, Johanna taustoitti.

Kaksivuotiaana ensimmäisen kerran luistimille päässyt Janika sai ensikosketuksen lajiin Hurttien kiekkokoulussa, ja perheen muutettua Mäntsälään pelit jatkuivat Jää-Tiikereiden junioreissa. Kymmenen vuoden aikana monipuolisena pelaajana tunnettu Janika ehti pelata niin puolustajana kuin hyökkääjänä.

- Kyllä toi vasemman laitahyökkääjän paikka on ehkä se mieluisin. Se on mulle luonnollinen puoli hakea. Kuitenkin teen töitä kumpaankin suuntaan, niin ei sillä pelipaikalla ole väliä, täksi kaudeksi KJT-Haukkojen naisten joukkueeseen siirtynyt Janika kuvaili.

Tänä syksynä lukion aloittanut Janika nauttii jääkiekosta, ja hänellä on kovat tavoitteet. Hän tietää myös, että niiden saavuttamisen eteen on tehtävä lujasti töitä.

Omana vahvuutenaan Janika näkee pelisilmän ja sen, että osaa sijoittua ja pystyy lukemaan peliä ja näkemään, missä muut menevät. Lisäksi myös tunnepuoli lajissa sytyttää nuorta mäntsäläläistä.

- Ne hienot fiilikset sekä omista että joukkueen onnistumisista ja ne adrenaliinivirtaukset, jotka saa, kun tulee kontaktia, vaikka taklata ei saakaan, myös vahvana luistelijana itseään pitävä Janika kuvaili lajin parhaita puolia.

"Ei tätä voi pelkäksi harrastukseksi sanoa. Tämä on paljon enemmän."

Yksi tulevaisuuden haaveista Janikalla on päästä pelaamaan Yhdysvaltojen yliopistosarjaan. Sitä ennen on kehitettävä pelaamista monipuolisesti ja kaikkien asioiden on osuttava kohdilleen. Toki nuoren kiekkoilijan listalta löytyy myös muita haaveita.

- Totta kai olisi hienoa päästä maajoukkueeseen sekä voittaa SM-kultaa, pitkäaikaisen maajoukkuepuolustaja Mira Jalosuon esikuvakseen mainitseva Janika pohti.

Rossin perheen 11-vuotias poika Jester pelaa myös jääkiekkoa maalivahtina Jää-Tiikereiden junioreissa ja treenaa myös Pelicans Juniorsin tehovalmennusryhmässä. Johanna sanoo, että arjen pyörittäminen olisi mahdotonta ilman perheen isää, Rainea, joka Johannan mukaan on perheen peruskallio – tuki ja turva joka tilanteessa.

- Kyllä mä isin kanssa tykkään käydä pelit läpi. Iskä sanoo palautteet aina niin suoraan, jos jotain on mennyt väärin. Sieltä tulee faktat, niin se on hyvä, Janika kertoi esimerkin Raine-isän tärkeästä roolista.

Luokanopettajana työskentelevä Johanna on aikoinaan itse pelannut Hurttien riveissä kakkosdivisioonaa ja Suomi-sarjaa Hämeenlinnan Pallokerhon joukkueessa, mutta viime vuodet oma pelaaminen on vaihtunut höntsäpeleihin. Nykyään hän valmentaa Jää-Tiikereiden junioreita, toimii seuran puheenjohtajana ja totta kai kannustaa lapsiaan osallistumalla talkoo- ja toimitsijavuoroihin. Päälle tulee vielä arjen pyörittäminen kotona, joka vaatii ennakointia, sillä perheellä ei ole autoa.

- Iso kiitos Janikan joukkuekavereille venymiskyvystä ja avusta kyyditysten suhteen. Joukkue treenaa ja pelaa Keravalla, niin se vaatii aina etukäteissuunnittelua, Johanna kertoi.

Rossin perhe elää ja hengittää jääkiekkoa – kliseisesti sanottuna rakkaudesta lajiin. Mutta sekä Johanna että Janika selvästi nauttivat siitä kaikesta, mitä laji tarjoaa. Molemmat korostavat yhteisön merkitystä ja sitä henkeä, joka jäähallilla ja joukkueessa vallitsee. Se hyödyttää elämässä, että osaa toimia joukkueessa ja tehdä yhteistyötä.

- Ei tätä voi pelkäksi harrastukseksi sanoa. Tämä on paljon enemmän. Tätä tehdään täydestä sydämestä ja jonkinlainen hulluus kiekkoa kohtaan täytyy olla. Jostainhan tämäkin kertoo, että olen arki-iltana työpäivän päätteeksi lähtenyt tälle Turun reissulle mukaan ja aamulla taas normaalisti päivätyö kutsuu, Johanna päätti hymyssä suin.

Olet nyt

Lisää uutisia kotimaasta