tiistai, 19 joulukuu 2017 11:20

Heidät nimettiin Valmentajien Kunniagalleriaan

Kirjoittanut Toimitus

Ensimmäinen valinta 18.12.2017. Henkilöt esitelty aakkosjärjestyksessä.

CARL ALLÉN (1874-1951)
Helsingin Atleettiklubin valmentajana vuosisadan vaihteessa toiminut Carl Allén oli suomalaisen urheiluvalmennuksen pioneeri yhdistämällä käytännön ja teorian. Hänen kirjoittamansa Handbok i brottning och atletik (1904) ja sen suomennos Käsikirja painissa ja atletiikassa (1904) olivat ensimmäiset suomalaiset valmennusoppaat, joista monet myöhemmät valmennuskirjailijat ottivat vaikutteita niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Allén valmensi olympiavoittoihin esimerkiksi Verner Weckmanin ja Yrjö Saarelan, hän kiersi ympäri Suomea opastamassa painin saloihin ja hän järjesti Atleettiklubille tarkoituksenmukaiset harjoitustilat.

MATHILDA ASP (1840-1920)
Mathilda Asp oli suomalaisen naisvoimistelun uranuurtaja. Hän perusti 1860-luvun lopulla Helsinkiin Pohjoismaiden ensimmäisen naispuolisia voimistelunopettaja valmistaneen opiston. Aspin instituutti jatkoi toimintaansa, kunnes naisvoimistelun opettajakoulutus otettiin yliopiston voimistelulaitoksen ohjelmaan 1894. Pitkälti Aspin työn ansiosta tyttöjen voimistelusta tuli Suomen kouluihin pakollinen oppiaine.  

ELLI BJÖRKSTÉN (1870-1947)
Elli Björkstén liitti musiikin keskeiseksi osaksi naisvoimistelua ja kehitti edelleen Elin Kallion luomaa pohjaa taidevoimistelun suunnassa. Björksténin kaksiosainen kirja Kvinnogymnastik (1918-19) suomennoksineen opasti naisvoimistelun periaatteita Suomessa pitkälle 1900-luvulle. Björkstén työskenteli voimistelunopettajana Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella 1913-38.

ANNI COLLAN (1876-1962)
Anni Collanin Naisten urheiluopas (1917) oli ensimmäinen naisille suunnattu urheiluopas, jossa annettiin yksityiskohtaisia ohjeita liikuntalajien suorittamiseen. Jo aiemmin Collan oli luonut naisten urheilumerkkijärjestelmän. ”Nainen, kuten mies, tarvitsee urheilua”, Collan määritteli. Hän vaikutti erityisesti partioliikkeen kehittymiseen Suomessa ja toimi pitkään voimistelun ja terveydenhoidon tarkastajana kouluhallituksessa. Collan keräsi mittavan voimistelu- ja urheilukirjallisuuskokoelman ja käytännössä perusti Suomen Urheilukirjaston.

AARNE HONKAVAARA (1924-2016)
Aarne ”Dynamo” Honkavaara oli parhaimmillaan sekä SM-sarjan että Leijonien johtava pelaaja. Loisteliaan pelaajauransa jälkeen Honkavaara valmensi Suomen huipuilla. Ilveksen valmentajana (1954-61, 1967-68) hän vei seuran kolmeen SM-kultaan. Leijonien luotsina Honkavaara toimi neljissä MM-kisoissa 1955-59 ja apuvalmentajana kolmissa MM-kisoissa (1963-66) sekä Innsbruckin olympiakisoissa 1964. Kanadan jääkiekkoiluun tutustuneen Honkavaaran aikana suomalaiset jääkiekkoilijat tottuivat ympärivuotiseen ja määrätietoiseen harjoitteluun sekä henkilökohtaiseen voimaharjoitteluun.

HILMA JALKANEN (1889-1964)
Hilma Jalkanen jatkoi suomalaisen naisvoimistelun voimakasta kehitystyötä seuratasolla, kouluissa ja yliopiston voimistelulaitoksella. Suomen itsenäistymisen jälkeen hän laittoi alulle myös Työväen Urheiluliiton voimistelukurssitoiminnan. Jalkasen uudistama naisvoimistelutyyli nousi sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnustetuksi suuntaukseksi.  Jalkanen johti Suomen naisvoimistelujoukkuetta olympiakisoissa Berliinissä 1936 ja Helsingissä 1952.

LASSE JOHANSSON (1921-2014)
Lasse Johansson oli suomalaisen mäkihypyn läpimurron arkkitehti. Suomen Hiihtoliiton mäkihypyn päävalmentajana vuosina 1949–60 toimineen Johanssonin suojatit ottivat uutta aerodynaamista etunojatekniikkaa käyttäen kolme peräkkäistä kaksoisvoittoa 1950-luvun arvokisoissa, aina eri miesten voimin. Johansson vaati hyppääjiltään myös kesäharjoittelua, jota varten hän ideoi kansainväliseenkin käyttöön otetun vesihyppyrimäen.  

ELIN KALLIO (1859-1927)
Elin Kallio oli voimistelunopettaja, joka organisoi naisvoimisteluliikettä ensin seuratasolla. Harrastuksen lisääntyminen johti sitten vuonna 1896 Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton perustamiseen Kallion aloitteesta. Kallio oli perustamassa suomen ensimmäistä naisvoimisteluseuraa jo 1870-luvulla. Kallion laaja kirjallinen tuotanto lähtien Naisvoimistelun käsikirjasta, loi kehyksen suomalaiselle naisvoimisteluopetukselle ja sen kehitykselle läpi 1900-luvun.

VILJAM KOLEHMAINEN (1887-1967)
Yhdysvaltoihin siirtolaiseksi vuonna 1910 muuttanut kestävyysjuoksija Viljam Kolehmainen perehtyi Atlantin takaiseen urheiluvalmennukseen ja toimi ratkaisevana linkkinä suomalaisen kestävyysjuoksun nousussa. Hän toimi ammattijuoksijana ja valmentajana, mahdollistaen tiedoillaan ja taloudellisella tuellaan veljiensä Hannes ja Tatu Kolehmaisen ammattimaisen harjoittelun. Myöhemmin hän valmensi lukuisia urheilijoita Yhdysvalloissa, auttaen esimerkiksi Ville Ritolaa.

ARTHUR LYDIARD (1917-2004)
Uusiseelantilainen Lydiard toimi yleisurheilijoiden päävalmentajana 1967-69. Lydiardin suurin merkitys on siinä, että hän sai aikaan muutoksen suomalaisten juoksijoiden ja monien muiden lajien urheilijoiden asenteissa ja harjoittelussa. Hänen ansiostaan juoksijat ja valmentajat oppivat ymmärtämään aerobisen harjoittelun ohella sen, kuinka kovaa harjoittelun tulee olla. Lydiardilla oli suuri merkitys uuden sukupolven valmentajien koulutuksessa. Lydiardin valmentajakoulutuksen hedelmät poimittiin sitten 1970 –luvulla.

JAAKKO MIKKOLA (1886–1952)
Jaakko Mikkola oli Suomen ensimmäinen todellinen ammattivalmentaja. Mikkola palkattiin yleisurheilun päätoimiseksi olympiavalmentajaksi sekä vuoden 1920 että 1924 olympiakisoja varten. Suomalaisen valmennusjärjestelmän rakenteet ja periaatteet muodostuivat ja vakiintuivat Mikkolan johdolla. Mikkolan kirjoittama Rata- ja kenttäurheilun käsikirja (1923) oli ensimmäinen itsenäisessä Suomessa julkaistu yleisurheilun valmennusteos. Mikkola toimi Harvardin yliopiston yleisurheiluvalmentajana kolmenkymmenen vuoden ajan.

YRJÖ NYKÄNEN (1890–1940)
Voimistelunopettaja Yrjö Nykänen toimi oman urheilu-uransa jälkeen voimistelun olympiavalmentajana 1924, 1928 ja 1936 edistäen telinevoimisteluvalmennusta sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Hän kirjoitti useita teoksia voimistelun opetuksesta. Vuoden 1928 kisoissa Heikki Savolainen saavutti Suomen ensimmäisen henkilökohtaisen voimistelumitalin.

VALTO OLENIUS (1920-1983)
”Seiväsprofessori” Valto Oleniuksella oli ratkaiseva merkitys suomalaisten seiväshyppääjien nousussa maailman terävimpään kärkeen 1960-luvulla. Olenius ymmärsi, että suomalaisen yleisurheilun tie maailman huipulle kulkee vain valmennuksen perusteiden täydellisen mullistamisen kautta. Suomen Urheiluliiton lajivalmentajana (1958-68) hän painotti ympärivuotisen harjoittelun merkitystä, mutta ei vain kerran päivässä vaan kaksi kertaa. Hän otti voimaharjoittelussa käyttöön isometrisen harjoittelun. ”Seiväsprofessorina” hän tutki hyvin tarkkaan uuden lasikuituseipään ominaisuudet maksimaalisen suorituksen aikaansaamiseksi.

ROBERT PETERSEN (1928-2003)
Amerikkalaissyntyisellä Robert ”Petteri” Petersenillä oli keskeinen rooli koripallon juurtumisessa suomalaiseen maaperään. Vuonna 1952 Petersen toimi Suomen koripallomaajoukkueen apuvalmentajana Helsingin olympiakisoissa. Hän muutti pysyvästi Suomeen 1959 ja toimi Tokion 1964 olympiakisoihin selviytyneen maajoukkueen kakkosvalmentajana ja kolme vuotta myöhemmin kakkosvalmentajana omissa kotikisoissamme. Petersenistä tuli maajoukkueen päävalmentaja 1969, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1982 yhtä välivuotta lukuun ottamatta. Suomen Koripalloliiton koulutus- ja valmennuspäällikkönä Petersen vaikutti merkittävästi pelaaja- ja valmentajapolvien kasvatukseen aina 1990-luvulle saakka.

LAURI PIHKALA (1888-1981)
Lauri ”Tahko” Pihkalan yhdysvaltalaisvaikutteiden pohjalta kirjoittama Urheilijan opas (1908) oli ensimmäinen suomalainen yleisurheilun valmennusopas. Pihkala työskenteli 1910-luvulla Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitossa urheilutreenarina päätehtävänään liikuntaseurojen perustaminen ja voimistelu- ja urheilutoimintaan innostaminen ja opastaminen. Pihkala jätti suomalaisen liikuntakulttuuriin lähtemättömän jäljen kehittämällään pesäpallolla ja Salpausselän kisoilla sekä Suomen Urheiluopiston perustamistyöllä.

VELI SAARINEN (1902-1969)
Veli Saarisesta tuli 1932 ensimmäinen suomalainen hiihdon olympiavoittaja, mutta suurimmat palveluksensa Suomen urheilulle hän teki Hiihtoliiton päävalmentajana 1937–68 ja toiminnanjohtajana 1947–68. Saarisen 31 vuotta kestäneellä kaudella suomalaishiihtäjät saavuttivat yhteensä 21 arvokisojen kultamitalia.

NIILO TAMMISALO (1894-1982)
”Palloprofessori” Niilo Tammisalo oli neljän eri joukkuepelin uranuurtaja Suomessa. Hän valmensi jalkapallomaajoukkuetta kahteen otteeseen ja kirjoitti ensimmäiset perusteelliset suomenkieliset opaskirjat niin jalkapallosta (1938) kuin jääpallostakin (1949). Tammisalo teki 1930-luvulla pioneerityötä jääkiekon levittämisessä Suomeen ja toimi sotien jälkeen samassa roolissa koripallon parissa.

ARMAS VALSTE (1905-1991)
Armas Valste toimi Suomen Urheiluliiton ylivalmentajana 1935–60. Hän pyrki kaikin tavoin ylläpitämään Suomen yleisurheilumenestystä sodan runtelemassa maassa. Valsteen 1930-luvun lopulla kirjoittamat harjoitusmonisteet ja niistä myöhemmin painetut oppaat toimivat yleisurheilun ohjenuorana 1960-luvulle saakka.

Suomen Valmentajat on tärkeä roolipelaaja valmentajien joukkueessa edistämässä joukkueen ja sen jäsenten menestystä ja hyvinvointia.Yhdistys on kaikkien Suomessa toimivien valmentajien ja valmentajuutta edistävien tahojen kotipesä ja palveluorganisaatio.

Valmentajalla on väliä -kampanjaa Suomen Valmentajat toteuttaa yhteistyössä Suomen Ammattivalmentajat SAVALin ja Suomen Olympiakomitean kanssa.

Valmentajien Kunniagalleria verkossa

Lähde: Tiedote

Lisää uutisia kotimaasta