perjantai, 22 tammikuu 2021 08:26

Kovalla tahdilla pisteitä takova Johanna Juutilainen palasi takaisin KalPaan ja pyrkii uransa ensimmäisiin finaaleihin

Kirjoittanut Markus Viljanen
Johanna Juutilainen Johanna Juutilainen Riku Laukkanen

Viime kaudella seurahistoriassaan ensimmäistä kertaa Naisten Liigan finaaleihin selvinnyt KalPa koki karun pettymyksen, kun finaalisarja jäi lopulta pelaamatta. Finaalipaikan uusiminen on monen pelaajan mielessä, kun kuluva kausi tarjoaa siihen uuden mahdollisuuden.

Täksi kaudeksi KalPaan kahden vuoden tauon jälkeen palannut Johanna Juutilainen huomaa menestyspalon joukkuetovereistaan.

– Tunnen hyvin monia täällä pelaavia pelaajia, ja kyllä heitä otti silloin päähän oikein huolella. Moni odotti seuraavaa kautta kuumeisesti, jotta pääsisi pelaamaan ja yrittämään finaalipaikan uusimista, Juutilainen toteaa.

Tällä kaudella KalPa on jatkanut siitä, mihin viime kaudella jäi. Joukkue sijoittui alkusarjassa toiseksi Kiekko-Espoon jälkeen ja peliesitykset ovat olleet vahvoja.

– Hyvinhän se [alkusarja] meni. Suurempia notkahduksia ei oikeastaan ollut ja omiin tehoihini olen myös ihan tyytyväinen. Aina voi toki parantaa, Juutilainen analysoi.

Poliisiopinnot pakettiin ja jääkiekko loppukaudeksi keskiöön

Juutilainen pelasi kaksi edellistä kautta Ilveksessä, sillä poliisiopinnot veivät hänet Tampereelle. Paluu tuttuun KalPaan oli kuitenkin tällä kaudella edessä.

– Mietin ensin, että jäänkö koulun ajaksi KalPaan, mutta ei se olisi toiminut. Tykkään treenata joukkueen kanssa myös viikot, enkä voisi itse mennä vain viikonloppuisin otteluihin. Minulle on tärkeää olla joukkueen arjessa mukana, joten siirto Ilvekseen oli siksi valinta. Viihdyin hyvin, mutta oli myös mukava palata KalPaan.

Opinnot tulivat päätökseensä viime vuoden lopussa. Hektinen opiskeluaika ja työharjoittelu vei voimia ja pakotti priorisoimaan, mutta tällä hetkellä arki etenee jääkiekkopainoitteisesti.

Opiskelun päättymisen tuoma rentous voi olla myös osasyynä Juutilaisen kovaan pelivireeseen. 30-vuotias Juutilainen on tehnyt ylemmässä jatkosarjassa neljään otteluun toistaiseksi erittäin kovat pisteet 3+6.

– Kouluun sisältyi kymmenen kuukauden harjoittelu, minkä tein Kuopiossa. Alkusarjan aikana jaksaminen oli välillä vähän kortilla, kun tein töissä yövuorojakin. Opintojen loppuvaiheessa saattoi olla jopa kahdeksan koulutehtävää, joita työstin samaan aikaan. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus työllistyä tähän Kuopion lähialueelle – toki työtilanne on nyt haastava.

– Tällä hetkellä ei ole käytännössä mitään muuta arjessa kuin jääkiekko. Ei tarvitse stressata valmistumisesta tai muustakaan, Juutilainen toteaa mahdollisista positiivisista vaikutuksista pelaamiseen.

KalPa matkaa tulevana viikonloppuna pääkaupunkiseudulle ja kohtaa kaksi kovavireistä joukkuetta, HIFK:n ja Kiekko-Espoon. Juutilainen odottaa tiukkoja otteluita, kuten tässä vaiheessa kautta on syytä olettaakin.

– Varsinkin HIFK on parantanut peliään erittäin paljon. He pelaavat todella hyvin joukkueena ja heillä on aika tarkka pelisysteemi. Kiekko-Espoo on aina ollut aina kova, mutten näe, että meidän pitäisi sen suuremmin muuttaa pelitapaamme suhteessa vastustajaan. Vastustajien ylivoimapelaamiseen on toki kiinnitettävä huomiota.

Yllättävä vaiva pakotti puoleksi vuodeksi sivuun, mutta peliura sai kuitenkin jatkua

Kaudella 2018–19 Ilveksessä pelatessaan Juutilainen joutui outoon tilanteeseen. Kesken ottelun ilmenneet vakavat oireet veivät hänet pikavauhtia sairaalaan, mutta pahemmalta lopulta vältyttiin, vaikka peleihin tulikin pitkä tauko.

– Minua alkoi huimata kesken ottelun ja näytti, että koko kenttäkin meni poikittain. Menin penkille huilaamaan, mutta olo ei parantunut. Onneksi pääsin nopeasti sairaalaan, jossa pää ja niska kuvattiin. Kyseessä oli nikamavaltimon dissekaatio, eli verisuonen seinämän repeämä. Jäi mysteeriksi, että mikä sen aiheutti, sillä en saanut ottelussa mitään iskua, Juutilainen muistelee.

– Kävihän siinä mielessä, että joudunko lopettamaan jääkiekon. Onneksi sain pian tiedon, ettei mitään vakavampaa ole kyseessä. Jouduin tosin käyttämään puolisen vuotta verenohennuslääkitystä, enkä voinut sen takia pelata lainkaan. Kaikki on onneksi nyt kunnossa, eikä mitään jälkioireita ole tullut. Harmitti olla sivussa peleistä, sillä olisin päässyt silloin ensimmäistä kertaa ikinä finaaleihin.

Olet nyt

Lisää Naisten Liigan uutisia