perjantai, 30 lokakuu 2020 15:14

Peliuran jälkeen: Isa Rahunen pyöräilee hyvällä mielellä jäähallin ohi ja pistäytyy joskus sisään katsojana

Kirjoittanut Petteri Ikonen
KUNNIOITUS

Jääkiekko oli olennainen osa Isa Rahusen elämää yli 20 vuoden ajan, kunnes menneenä kesänä hän teki kovan ratkaisun. 27-vuotias entinen maajoukkuepuolustaja päätti lopettaa peliuransa ja keskittyä täysillä siviilipuolen asioihin.

– Kyllähän se lopettamispäätös oli pitkän mietinnän tulos. Se oli pidempään mielen päällä, mutta en tuonut asiaa esille. Tiesin, ettei pelivuosia ole jäljellä paljon enkä tule pelaamaan kymmeniä vuosia, Rahunen perustelee.

Rahunen valmistui loppuvuodesta 2018 sairaanhoitajaksi ja keskittyi MM-kotikisakevään 2019 pelkästään jääkiekkoon. Kisojen jälkeen hän aloitti työt eikä työuran ja tavoitteellisen urheilun yhteen sovittelu tuntunut enää mielekkäälle. Maajoukkuetoiminnassa hän ei ollut enää mukana kaudella 2019­–20, mutta Kärppien takalinjoilla hän luuti tuttuun tapaan.

– Keväällä tein 50-prosenttista työaikaa pudotuspelien aikaan, mutta mietin mitä haluan jääkiekolta ja elämältä muuten. En ollut katsonut sitä, mitä elämä on ilman jääkiekkoa. Kesän aikana pyörittelin näitä asioita, ja ajatukset meinasivat jo mennä sekaisin. Päätin, että olen mukana jääkiekossa joko täysillä tai en ollenkaan.

 

"Jääkiekossa käänsin kaikki kortit, jotka pystyin kääntämään."

Rahunen valitsi jälkimmäisen ratkaisun eikä ole katunut. Kolmivuorotyön ja urheilun yhdistäminen olisi ollut vaikea paketti, eikä Suomessa jäänyt saavuttamatta mitään jääkiekon saralla. Työelämässä tavoitteita riittää vuosikymmeniksi eteenpäin.

– Vaikka jääkiekko on Suomessa pelaaville harrastus, vie se paljon aikaa. Jääkiekossa käänsin kaikki kortit, jotka pystyin kääntämään, esimerkiksi kaksi Suomen mestaruutta, olympiapronssin ja MM-hopeaa saavuttanut ex-puolustaja muistuttaa.

Äidin ja isosiskon kanssa samassa joukkueessa

Jääkiekko valikoitui kuopiolaislähtöisen Rahusen lajiksi jo varhain. Äiti Eija Rahunen pelasi pitkään KalPassa, ja isosisko Krista Rahunen (nyk. Manninen) tarttui myös jääkiekkomailaan. Isa seurasi peräsi.

– Jääkiekko on ollut aina ykköslaji, mutta pelasin yhden vuoden salibandyäkin. Hyvä ystävä pelasi sitä ja sai minut mukaan. Lopulta aika ei riittänyt kahteen lajiin, 14-vuotiaana alle 18-vuotiaiden tyttöjen jääkiekkomaajoukkueeseen noussut Isa tuumii.

 

 

Isa Rahunen pääsi KalPan naisten edustusjoukkueeseen vain 13-vuotiaana kaudella 2006–07. Joukkueessa pelasivat myös äiti ja isosisko.

KalPa tavoitteli 1. divisioonasta nousua SM-sarjaan. Tavoite toteutui vuonna 2010, mutta Krista oli siirtynyt jo aiemmin Kärppiin. SM-sarjassa Rahusia olikin kahdella puolella, kun keskinäisessä kohtaamisessa Eija ja Isa edustivat KalPaa ja Krista Kärppiä.

– KalPassa pelatessa treenasin myös C-junnupoikien kanssa ja pelasin yhden C-nuorten SM-sarjan ottelunkin. Siinä sarjassa oli kova taso. Tuossa vaiheessa pojat kasvavat kovasti ja taklaavat, Isa muistuttaa.

Turvallinen siirtyminen Ouluun

Kuopion-vuosina maajoukkuepolku kuljetti Isa Rahusen tyttöjen MM-pronssille, mutta myös naisten maajoukkueen pelaajarinkiin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 2012 ja viihtyi Kuopiossa vielä vuoden ennen siirtymistä Ouluun.

– Isosisko oli siirtynyt sinne jo aiemmin. Lisäksi tunsin valmentaja Mira Kuisman, joka oli myös lähtöisin Kuopiosta. Olin pelannut samassa joukkueessa hänen kanssaan silloin, kun olin vielä ihan lapsena mukana KalPan naisten joukkueessa.

 

"Kärppiin siirtyessä tiesin, että pääsen ammattimaisempaan hommaan mukaan."

Maalivahtina pelannut Kuisma oli KalPan jälkeen edustanut Kärppiä, kunnes hän siirtyi valmentajaksi.

– Lisäksi Kärpissä oli tyttömaajoukkueesta tuttuja ystäviä ja pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi, Rahunen luettelee syitä paikkakunnan vaihtamiselle.

Kärpissä Rahunen pääsi ammattimaisempiin puitteisiin, mutta näkee koko sarjan mittakaavassa toiminnan parantuneen hänen pelivuosiensa aikana.

– Taso on parantunut äärettömän paljon, ja myös koko seuratoiminta on kehittynyt. Esimerkiksi KalPassa touhu oli pelailua eikä millään tavalla ammattimaista silloin, kun minä pelasin siellä. On hienoa nähdä, miten asiat KalPassa ovat muuttuneet parempaan suuntaan kymmenessä vuodessa.

– Kärppiin siirtyessä tiesin, että pääsen ammattimaisempaan hommaan mukaan, vaikka harrastuksesta onkin kyse. Se oli joukkue, joka tähtäsi sarjan kärkeen ja oli kestomenestyjä. Ja Kärpätkin on kehittynyt edelleen.

 

 

Maajoukkueovi jäi raolleen ja aukesi menestykseen

Ennen kuin Rahunen siirtyi Kärppiin, oululaisjoukkue oli ollut mitaleilla kolmena peräkkäisenä kautena huippuna kevään 2012 Suomen mestaruus. Myös Isa Rahunen pääsi myöhemmin menestyksen makuun Kärpissä, mutta se maistui erityisen hyvälle vasta parin vaikean kauden jälkeen.

– Sotshin olympiakauden jälkeen kausi 2014–15 oli raskas enkä nauttinut pelaamisesta. Mietin jo silloin lopettamista.

Kausina 2014­–16 hänelle ei kertynyt maaotteluita, mutta perustelu on selkeä.

– Kieltäydyin maajoukkueesta, mutta en halunnut sulkea sitä ovea lopullisesti. Leirit olivat yhtä tuskaa eikä minulla ollut mukavaa. Laskin päiviä, että pääsen kotiin. Tein havainnoin, etten ole valmis siihen työhön, mitä siellä vaaditaan. En löytänyt paloa maajoukkueeseen ja ajattelin jäädä pois, etten vie kenenkään paikkaa.

 

"Mustosen Pasi soitti ja pyysi kesäleirille. Vuoden päästä olinkin MM-kilpailuissa."

Kärpissäkin oli vaikeaa, mutta tuttu valmentaja Mira Kuisma auttoi eteenpäin.

– Keskustelin paljon Miran kanssa, ja hän ymmärsi tilanteeni.

– ­Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, ja opiskelukuvio mahdollisti myös jääkiekkoon panostamisen. Opiskelun ohella jaksoin pelata, mutta töiden ohessa pelaaminen olisi ollut vaikeaa.

Ura kääntyi takaisin oikeaan suuntaan, ja peleissä tuli onnistumisia. Tämä huomattiin myös naisten maajoukkueen valmennusportaassa.

Toivolan Juuso on tyttömaajoukkueajoilta asti tuttu valmentaja ja tuli juttelemaan erään pelin jälkeen. Hän sanoi, että peli näyttää hyvältä ja olenko edelleen sitä mieltä, etten ole maajoukkueen käytettävissä. Sanoin, että saattaisin vaikka tulla.

– Ei mennyt kuin viikko niin päävalmentaja Mustosen Pasi soitti ja pyysi kesäleirille. Vuoden päästä olinkin MM-kilpailuissa, Rahunen niputtaa matkan, joka johti pronssiriemuun vuoden 2017 MM-kilpailuissa.

 

Suomen mestarina vuonna 2018. Vasemmalla Harri Martinmäki, oikealla Kari Mänty.


Isa Rahusen uusi nousu huipentui noihin aikoihin myös Kärpissä, kun oululaisseura kahmi Suomen mestaruudet 2017 ja 2018. Rahunen toimi mestaruusjoukkueiden kapteenina ja tunsi Aurora Borealis Cup -pokaalin painon, kun hän nosti sen käsivarsilleen ensimmäisen kerran. Toisaalta olo oli myös kevyt, kun vaikeuksien jälkeen hän johdatti joukkueensa menestykseen.

– Se tuntui aivan uskomattoman hyvältä. En ollut aiemmin saavuttanut mitään SM-sarjassa. Pelkäsin, että pudotan sen pokaalin, mutta adrenaliinihöyryissä siitäkin selvittiin, Rahunen kertasi kaksi päivää mestaruuden varmistumisen jälkeen Leijonat-lehdelle, jonka numeroon 2/2017 hänestä tehtiin henkilöjuttu.

Maajoukkue antoi paljon, mutta vaati myös uhrauksia

Työssäkäyvien tai opiskelevien naisten pääsarjapelaajien arki on kiireistä, kun jääkiekko täyttää illat ja viikonloput. Maajoukkueringissä oleville kertyy kymmeniä matkavuorokausia lisää turnausmatkojen, leirien ja mahdollisten arvokilpailujen tiimoilta. Väsymys on tuttu kaveri, kun opiskeluista ja töistä ei voi luopua.

– Kyllähän se maajoukkueessa pelaaminen vaatii uhrauksia, mutta se myös antaa paljon, Isa Rahunen näkee.

 

Joulukuussa 2018 Rahunen poseerasi MM-kotikisojen promokuvassa.


Naiskiekkoilijoista vain pieni osaa saa elantoa pelaamisella, mutta silloin pitäisi siirtyä ulkomaille. Esimerkiksi Ruotsissa pelaamisella voi elää, mutta Rahusen tapauksessa Suomeen jääminen oli kannattava ratkaisu. Hän opiskeli kaksi ammattia pelaamisen ohessa ja oli peliuran päättyessä valmis työelämään.

– Joskus 18-vuotiaana paljon porukkaa lähti Yhdysvaltoihin yliopistoihin ja sieltä lähestyttiin minuakin. Parin viime kauden aikana kyselyitä tuli Ruotsista, Rahunen avaa.

– En halunnut ulkomaille. Olen perhekeskeinen ihminen enkä olisi suoraan sanottuna uskaltanut lähteä sinne. Suomen sarjoissa sain haastettua itseäni tarpeeksi ja otettua kaiken irti.

Rahunen saavutti MM-pronssin jatkoksi olympiapronssin 2018. Puolustajan viimeiseksi maaotteluksi jäi kevään 2019 MM-kotikisojen loppuottelu Suomi–Yhdysvallat. Petra Nieminen laukoi jatkoajalla kiekon maaliin, mutta täysosuma hylättiin pitkän videotarkastuksen jälkeen. Yhdysvallat nappasi kultamitalit lopulta voittomaalikilpailussa.

 

"Uskon, että kaikki sellaisetkin, jotka eivät välttämättä seuraa jääkiekkoa kovin ahkerasti, muistavat ne kisat."

– Uskon, että kaikki sellaisetkin, jotka eivät välttämättä seuraa jääkiekkoa kovin ahkerasti, muistavat ne kisat. En halua katkeroitua, koska emme mahda asialle mitään, Rahunen viittaa maalin hylkäämiseen.

– En löytänyt enää voimaa siihen, että olisin jatkanut maajoukkueessa ja saisin kirkastettua mitalin, Rahunen perustelee ratkaisuaan puolitoista vuotta viimeisen maaottelun jälkeen.

Ruska ja kylmä sää toivat oudon olon

MM-hopeajoukkueesta moni runkopelaaja lopetti tuolloin jo kokonaan, mutta Rahunen pelasi vielä kauden Kärpissä.

– Lopettaminen oli mielessä minullakin jo kotikisojen jälkeen. Valmistuin sairaanhoitajaksi ennen kisoja ja tavoitteena oli päästä työelämään.

Seuraava kausi sujui töiden ohessa, mutta sen jälkeen hän laittoi hokkarit naulaan myös sarjapelien osalta.

– Ei ole kaduttanut. Sarjan alkaessa oli vähän outo olo. Oulussa oli jo ruskaa ja kylmiä säitä.

Siis sopiva sää siirtyä jäähallille?

– Kerran pyöräilin aamuvuorosta kotiin ja mietin, että ennen olisin mennyt jäähallille. Nyt pyöräilin jäähallin ohi ja jatkoin suoraan kotiin.

 

"Jossain vaiheessa peliä oli olo, että olisi kiva olla jäällä."

Jäähallille Rahunen meni, kun hänelle tärkeät seurat Kärpät ja KalPa kohtasivat naisten liigaottelussa syyskuussa.

– Jossain vaiheessa peliä oli olo, että olisi kiva olla jäällä. Mietin myös, että olisi pitänyt olla itse jäällä ja pelata tuokin tilanne eri tavalla, Rahunen naurahtaa.

Katsomoa lähemmäs kaukaloa hän ei ole siirtymässä. Työelämässä riittää tekemistä ja perheen perustaminen miesystävän kanssa kuuluu tulevaisuuden suunnitelmiin.

 

Vuonna 2018 Rahunen ja Naisleijonat voittivat olympiapronssia PyeongChangissa.


Artikkelin kuvat: Jääkiekkoliiton arkisto

Olet nyt

Etsi sivustolta