- Just nyt hopea tuntuu pettymykseltä, me oltiin kuitenkin niin lähellä sitä voittoa, ja sitten oli vielä se maalihässäkkäkin siinä. Mutta jos ajattelen sitä matkaa mikä tällä joukkueella on ollut ja näitä kisoja, niin onhan tämä ihan upea juttu.

Suomen joukkue oli nyt ensimmäistä kertaa finaalissa. Riikka näkee valmentaja Pasi Mustosen tuoneen joukkueeseen paljon uutta. Monia asioita on ehkä aiempienkin valmentajien kanssa tuotu esille, mutta nyt niitä on pelaajilta oikeasti myös vaadittu. Joukkue on katsonut paljon videoita ja miettinyt yhdessä mitä voidaan tehdä paremmin. Riikka näkee joukkueen olevan todella motivoitunut ja kaikki ovat olleet valmiita tekemään töitä, niin fysiikkatreenaukseen kuin pelillisiinkin asioihin. Joukkue on halunnut tulla paremmaksi.

Antaako joukkueen hopeamitali boostia suomalaiselle naiskiekkoilulle?

- Kyllä uskon, että nämä kotikisat ja joukkueen pääseminen hopealle on antanut myös pelejä katsoneille tytöille innostusta.

Kotikisojen merkityksen Riikka on tajunnut kokonaan vasta nyt.

- Tiesin, että kotikisoissa on hienoa pelata, mutta en tajunnut että tämä on näin hienoa. On tämä ollut jotain ihan uskomatonta. Saimme ihan mielettömästi lisää energiaa ja voimia. Ihan mahtavat kisat ollut. Todella paljon hyviä asioita näistä peleistä suomalaiselle naiskiekolle jäi käteen.

Jatkoajan hylätty maali oli Riikan mukaan kohtalaisen selvä maali, ja kielteinen päätös herätti paljon ristiriitaisia tunteita.

- Ikävän jälkimaun se jätti, vaikkei siihen voidakaan itse vaikuttaa. Harmittava juttu.

Videotuomarien päätöksen jälkeen oli vain kerättävä kamansa ja jatkettava peliä.

- Puhuimme tyttöjen kanssa jäällä kun ratkaisua etsittiin, että jos tuo kuitenkin on hylätty, niin sitten vain jatketaan ja tehdään toinen maali. Kyllä tämä joukkue on sellainen, ettei se luovuta missään tilanteessa. Tosi ikävää, että jouduttiin tuohon tilanteeseen.

Kysymykseen uransa jatkosta yleisesti ja erityisesti maajoukkueessa Riikka vastasi diplomaattisesti, ettei maajoukkueeseen ilmoittauduta. Kaikki riippuu peleistä sarjajoukkueessa, pelien mennessä hyvin on kutsu maajoukkueeseenkin mahdollinen.

- Jos nyt pitäisi tehdä päätös, niin sanoisin, etten jatka. Mutta annan itselleni pienen tuumaustauon ja mahdollisuuden ja teen päätökseni vasta sitten. Jos kipinä vielä löytyy, niin jatkan.

Riikalle on kertynyt kansainvälisiä arvokisoja ja maajoukkuepelejä kymmeniä. Mikä on saanut jatkamaan näin pitkään?

-  Mä vaan tykkään pelata, se on niin hauskaa ja kivaa. Toisaalta pidän myös treenaamisesta ja koen, että on asioita, joissa  voin tulla paremmaksi ja kehittyä vielä tässäkin iässä. Koen myös, että olen voinut auttaa joukkuetta. Olen tietysti tosi kiitollinen, että voin vielä tässä iässä pelata tällä tasolla. Olen todella onnellinen, että olen saanut olla tässä mukana.

Joukkueen taistelu finaalissa oli mykistävää, mitään ei annettu ilmaiseksi ja Metro Areenan yleisö eli joukkueen mukana. Näissä kisoissa pelanneen joukkueen runko oli mukana jo edellisissä olympialaisissa, ja Riikan mukaan on hitsautunut todella hyvin yhteen. Kaikki ovat valmiita tekemään todella paljon töitä.

- On hienoa, että meidän joukkueemme sai aikaan sen, että halli täyttyi. Samalla me saimme lisäenergiaa siitä, että täysi yleisö kannusti. Tulen muistamaan nämä kisat ja tämän tunnelman aivan varmasti koko ikäni. Pelata finaalissa historian ensimmäisen kerran, kotiyleisön edessä menee kyllä kokemuksena ihan ykköseksi. Ei tätä mikään voita, vaikka hopeaa tulikin.