Leijonat.fi

     

Blogi: "Kuka kaipaa naisia?"

Pasi Mustonen. Pasi Mustonen.

Seuraavien talviolympialaisten avajaisiin on tätä kirjoitettaessa aikaa 370 päivää. Suomalaista naiskiekkoa on koko sen 30-vuotisen historiansa ajan piiloteltu ”mediaperiferiassa” lukuun ottamatta olympiakisoja ja sitä edeltäviä viikkoja. Syy on yksinkertainen: mahdollisena mitalilajina naislätkä kiinnostaa mediaa vain olympiavuotena. Olympialaisia on seurannut lähes täydellinen 3,5 vuoden mediahiljaisuus. Tästä hyvä esimerkki on tammikuussa saavutettu suomalaisen naiskiekkohistorian ensimmäinen voitto lajin toisesta mahtimaasta Kanadasta ja sen minimaalinen uutisointi. Onneksi YLE:n kanssa tehty TV-sopimus voi hiukan lievittää tätä ”päänsärkyä”.


Kissan häntää ei tietenkään nosta kuin kissa itse. Herättääkseen sekä suuren yleisön että median kiinnostuksen on menestyttävä. Mitalit MM-kisoissa eivät riitä vaan niitä on naisjääkiekkoilijana otettava olympialaisissa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää olympiaprojektiin viime keväänä valituilta 53 pelaajalta mittavaa sekä taloudellista että mentaalista satsausta. Lisäksi tarvitaan seurojen tekemiä rakenteellisia ja taloudellisia muutoksia, jotka ovat erittäin työläitä johtuen jääkiekon parissa vallitsevasta miehisestä asenneilmapiiristä.

Tulevan kevään MM-joukkueen pelaajista kolme on äitejä, joista kaksi on kokopäivätöissä. Muista pelaajista 6-7 pelaa Ruotsin sarjassa pystyäkseen käyttämään enemmän aikaa harjoitteluun ja välttääkseen maksamasta 150 euron keskimääräistä kuukausimaksua. 4-5 pelaajaa tulee USA:n ja Kanadan yliopistosarjoista, jossa heille on yliopisto-opiskelun lomassa luotu mahdollisuus huipulle tähtäävään harjoitteluun. Loput 10-12 pelaajaa pelaavat Suomessa. He yhdistävät pelaamiseensa joko päätoimisen opiskelun tai työnteon, jolloin maailman huipulle tähtäävän harjoitteluprosessin rakentaminen pelaajan ympärille on äärimmäisen haastavaa. Yksi suomalainen naisjääkiekkoilija selviää pelikauden yli (8 kk) taloudellisesti tekemättä samanaikaisesti töitä! Kaikilta Suomessa tai Ruotsissa pelaavilta MM- ja olympiaurheilijan statuksen tavoitteleminen edellyttää taloudellisia uhrauksia, useasti toimeentulominimin rajoilla elämistä.

Kanada ja USA pystyttävät jälleen elokuun alussa 7 kk:n olympialeirityksen. Joukkueista tulee kauden ajaksi ammattilaisjoukkueita ja pelaajat nauttivat urheilijan palkkaa (n. 4000 dollaria/kk). Joukkueet pelaavat ennen olympialaisia 40-50 harjoitusottelu poikajoukkueita ja eri naismaajoukkueita vastaan. Lyhyessä perspektiivissä meillä on ainoastaan yksi keino vastata tähän satsaukseen. Mahdollisimman monen naispelaajan on saatava harjoitella poikajoukkueiden mukana koko ajan, jolloin vaatimustaso arjessa nousee automaattisesti. Suomi-kiekon yhteistyökyky ratkaisee, pystymmekö luomaan tällaisen rakenteen kevään aikana.

Pitkässä perspektiivissä vain täydellinen asennemuutos liigaseurojen johdossa voi parantaa merkittävästi edellytyksiämme tavoitella arvokisamitaleita. Jääkiekkoliitto on jo vuosia tehnyt mittavan satsauksen naisten maajoukkueen toimintaan laajan leiritysohjelman muodossa. Ratkaiseva työ tehdään kuitenkin aina seurojen arjessa. Naisten SM-sarjaseurat ovat avainasemassa pelaajakehityksessä, mutta niiden saama taloudellinen ja organisatorinen tuki emäseuran puolelta on minimaalista. Hyvin harvaa liigaseuran hallitusta on oikeasti kiinnostanut naiskiekon kehitys. Naisten mahdollista menestystä ei vielä nähdä tärkeänä arvona useimmissa liigaseuroissa toisin kuin esimerkiksi länsinaapurissamme. Ruotsissa urheilupoliittinen keskustelu on pakottanut SHL-seurat reagoimaan tilanteeseen. Siellä yhteiskunnan urheilulle osoittamat valtiontuet edellyttävät eri sukupuolten tasavertaista kohtelua.

Liigaseurojen päättäjät ovat pääosin miehiä pinttyneine sukupuoliroolikäsityksineen. Tämä kivikautinen ajattelutapa johtaa kaikkien resurssien suuntaamiseen miehille ja pojille. Kyynel tulee sivistyneen ihmisen silmäkulmaan helposti. Tällainen ajatusmalli olisi ennenkuulumaton vaikkapa hiihdon piirissä. Terveisiä vain kabinetteihin – herätkää, maailma ympärillänne muuttuu, Jumala loi maailmaan myös naisen!

Kaikesta huolimatta ”olympiaprojektijuna” puksuttaa eteenpäin. Maajoukkueen toimintakulttuuria on muutettu merkittävästi, pelitapaa on kehitetty ja tuloksiakin saavutettu. Unelma elää ja se on olympiamitali. Ja vuonna 2019 pelataankin sitten kotikisat, mitäs jos kissa on onnistunut nostamaan häntäänsä? Tuletko paikalle silloin? HV-71-Linköping -ottelu naisten pääsarjassa houkutteli 5.2.2017 Jönköpingissä 4563 katsojaa. Miksi?

Terveisin Pasi Mustonen
Naisten maajoukkueen päävalmentaja

 

Viimeksi muutettu


Suomen Jääkiekkoliiton yhteistyökumppanit: